Olen esiintynyt sahansoittajana lukuisissa tilaisuuksissa parinkymmenen vuoden aikana. Juhlien ja tapahtumien lisäksi olen soittanut ja esiintynyt teatteri- ja runoesityksissä, Jani Ruscican lyhytelokuvassa Kontrapunkti sekä Amorphiksen ja Liisanpuiston albumeilla.

Heräsin ystäväni sohvalta ja mietin ääneen: "En soita mitään soitinta. Ehkä saha voisi olla hauska." Ystäväni oli samaa mieltä: "Saha sopii sinulle mitä parhaiten".

Soitin rautakauppoihin ja sain vastaukseksi ystävällistä hekottelua. Musiikkikaupan hyllyltä löytyi pölyyntynyt yksilö, joka nostettiin esille minua odottamaan. Kun saavuin kauppaan, oli vanhempi herrasmies ehtinyt ostaa sen toiselta myyjältä.

Suvussani juorut kulkevat ajatusta nopeammin. Tätini soitti yllättäen saman päivän iltana. "Autotallissani lojuu käyttämätön soittosaha. Saat lainata sitä."

Enoni näytti miten sahasta saa äänen. Sen jälkeen telkeydyin siskoni toimistoasuntoon kiviseinien suojiin. Viikon harjoittelun jälkeen soitin ystävilleni Uralin pihlajan. "Sahasta saa äänen, mahtavaa! Voiko sillä soittaa kappaleita?"

Otin tyytyväisenä vastaan sahansoiton lahjan: pienellä harjoittelulla pääsi heti esiintymään. Ajauduin yhä syvemmillie vesille ja viimeistään Provinssirockin lavalla havahduin: kannattaa ruveta suhtautumaan sahaan kuin oikeaan soittimeen.